Tänään on ollut aika ihmeellinen päivä… On vaikeeta muista mitkä oli viime yön oikeita tapahtumia, ja mitkä unia, ja mitkä itseasiassa tapahtuikin vasta päivällä ja mitkä jo eilen…
…Kaikki on vain yhta sössöä. Yks juttu on varma. Eilen syntyi naapurille pikku tytskä, kun olin vahtimassa hänen siskoja ja velieksiä. Ja tänään oma pikku prinsessa ei suostu menemään nukkumaan.
Mulla on aika paha olo, aika sillee nuhanen. Ja kurkkukin on kipeä… Ei siis jääkaapin kurkku, vaan pääni alla oleva kurkku… Sillä itseasiassa meillä ei ole edes kurkkua jääkapissa.
Täytyy vähänaikaan mennä tytön viereen, kohta olen takaisin taas täällä, hetki…
…no ni, nyt on puolituntia paijattu silkinsileät hienot hiukset, joooo, mut ei mulla ole nukkuvaa tyttöä, EI! siellä se laulaa ja selittelee ittekseen. Somput tekee perunamuussia meidän katolla, ja ukkeli haisee pierulle… Elikkä just niin kuin aina, ei mitään ihmellistä…
Mun paras kaverini, maijaseni on ollut älyttömän huonolla tuulella, mietin onkohan se jo saannut pahimmat aggressiot pihalle, vai vieläkös sitä potuttaa… Pitäisi varmasti maijaselleni soittaa… Maijasta puheenolleen, otankin tässä ja nyt pieni mainos tauko.
Maijasellani on näyttely tulossa. Tulkaa siis katsomaan hienoa keramiikkataidetta! Näyttely on 25.9 ja viikko siitä eteenpäin.. (enemmän infoa myöhemmin, mutta nyt tiedätte varata jonkun hyvän hetken tuosta viikosta ”keramiikkataiteenmysteeriseenmaailmaaaaan-aan-aaan”)
Maijan näyttely on innostanut mua vähäsen liika, se on ikäinkuin vähän noussu päähän, HEH!
”…Jo, no MUN paras kaveri on taiteijlia, ja sillä on nyt taas joku näyttely. Ja se tarvitsee mua sinne, et en pysty nyt tulla duuniin. …Mun täytyy olla siellä, sen näyttelyllä, sen tukena, näyttelyllä…”
(Vähäx mä oon ylpee siitä mun maijasta 
)
Työstä puheenolleen…
Onkohan se sana (työ) jotenki pilannu mun elämän?… Mä en jaksais MILLÄÄÄÄN mennä töharjoitteluun huomenna. Vaikka mä viihdyn ihan sikana, ja tykkään mun työtehtävistä, mut jotenkin tuntuu, että vaan sen takia että se on työ, niin sinne on vaikeeta mennä. Mitäs vitsii mä teen mun elämälle? mä oon niin vapun luuseri, pirseestä, munhan pitäisi olla aikuinen jo, mut mä oon vaan joku sossupummi!
Nyt on vaan pari viikkoo enään tätä kuntoituskurssia jäljellä, sit olen taas omillani maailmassa vaeltamassa, eikös mun pitäisi tehdä kaikkeni saadakseni työtä? Sehän pitäisi olla kurssin koko idis. Kuntoituskurssilla pitäisi hommata itsensä kuntoon… Ex jee!?! Ja MÄ taas täällä suunnittelen miten voisin olla poissa mun työstä, mistä mä muuten diggaan ihan sikana, joka on mun ihan ihku-unelma duuni…
MITÄ POTTSKUA MUA VAIVAAA!!!!
Mussa taitaa jotain vakavaa vikaa? Minne tekisin siinä tapauksessa vikailmoituksen?
-Terveysasemalla on jo ihan liikaa duunii, ne ei ota valituksia tai vikailmoituksia vastaan.
-Psykiatriselle puolelle on parempi olla vähän varovainen, vikailmoituksia otetaan välilläkin vähän liian vakavasti.
-Maijaseni on niin huonolla tuulella, että sinnepäin ei kyllä mitenkään kannata kääntyä tällaisissa asioissa…
-SOL-pesulapalvelu aika nopeasti kyllä hoitaa vakaviakin vaurioita, mutta sinne on tullu soiteltu vähän liikaa viime aikoina…
-MYRKYTYSTIETOKESKUS!!! Sieltä on muuten soiteltu mulle varmaan neljä päivää putkeen… Ooonkohan mut myrkytetty, sixkö ne yrittää saada muhun yhteyttä, ja minä kun olen niin miettinyt että mixi ne sieltä mulle soittaa, en ole vastannu, ei mulla ole ollut heille mitään asiaa. Mut nyt mä tiedän, myrkytetty minä vain olen. En mikään tavallinen sossupummi, vaan myrkytetty sellainen. siks pääkin on niin seko… myrkytetty, tottakai!
Ja miksköhän mä kirjoitan suomexi tänään?!?
Jo, koska Reidar Palmgrenin kirja, Lentämisen alkeet, oli niin huono kirja, että mulla oli pakko varmistaa että pystyn kirjoittamaan yhtä hyvin kuin itse Reidar, vaikka olenkin sekaisin.
